Ehdotus arvonlisäverolain muuttamiseksi elektronisten kirjojen osalta: elektronisiin kirjoihin olisi sovellettava alennettua verokantaa niiden tasavertaisen kilpailuaseman takaamiseksi kulttuuripoliittisista ja ympäristösyistä

Nykyisen arvonlisäverolain mukaan elektroniseen kirjaan sovelletaan 22%:n verokantaa. Lain tulkinta perustuu siihen, että elektroninen kirja (ns. e-book) ei ole luettavissa ilman tietokonetta tai vastaavaa teknistä apuneuvoa (Uudenmaan verovirasto on vahvistanut tämän seikan minulle Ohjauksellaan 7.12.1999 Nro 99OH449). Laki on nykymuodossaan yksiselitteinen ja sulkee elektroniset kirjat pois alemman verokannan piiristä.

Hallitus perusteli kirjojen arvonlisäveron alentamista kulttuuripoliittisilla syillä. Arvonlisäverolain 1501/93 hallituksen esityksen 1993 vp-HE 88 perustelujen mukaan: "Kirjojen myyntiin ja maahantuontiin sovelletaan kulttuuripoliittisista syistä alennettua verokantaa. Kirjalla tarkoitettaisiin julkaisua, jossa kirjoitus tai kuvallinen esitys on monistettu graafisessa muodossa. Muulla tavalla kuin painettuna tai siihen verrattavalla tavalla valmistettua julkaisua ei pidettäisi kirjana. Kirjan sisällön tulisi olla luettavissa tai havaittavissa ilman teknisiä apuvälineitä."

Voitaisiin tietysti argumentoida, että elektroninen kirja on "monistettu graafisessa muodossa", mutta on ilman muuta selvää, että elektronisen kirjan sisältöä ei voi lukea "ilman teknisiä apuvälineitä". Näin arvonlisäverolaki asettaa samansisältöisen perinteisen kustantamisen ja paperittoman elektronisen kustantamisen eriarvoiseen asemaan. Samankaltaisen sisältötuotannon toimintaedellytysten tulisi olla samat kustantamisen tavasta riippumatta. Nykyisessä tilanteessa erilainen arvonlisäverokohtelu saattaa merkitä sitä, että mikäli painos on kohtalaisen suuri, teos kannattaa painattaa sen sijaan, että käytettäisiin luonnonvaroja haaskaamatonta paperitonta julkaisemista. Erityistä merkitystä elektronisella julkaisemisella tulee olemaan pienilevikkisen kauno- (runot yms) ja tieteellisen kirjallisuuden taloudellisesti kannattavalle levittämiselle. Elektronista kirjaahan voidaan tuottaa juuri niin monta kappaletta kuin tarvitaan ilman turhaa sijoittamista mahdollisesti tarpeettomaksi osoittautuviin kirjavarastoihin. Näin sisältötuotannon kustannuskynnys madaltuu ja luonnonvarojen hyväksikäyttö järkeistyy. Kustantajan pääomat eivät sitoudu turhiin varastoihin ja turhalta painamiselta vältytään.

Teknologia elektronisten kirjojen helpoksi tuottamiseksi on paraikaa valmistumassa, mutta siirtyminen luontoa säästävään ja monimuotoisempaa kulttuuri- ja sisältötuotantoa tukevaan teknologiaan uhkaa viivästyä verotussyistä. Tästä syystä ehdotankin, että hallitus antaisi eduskunnalle arvonlisäverolain muutosesityksen, jossa elektroniset kirjat rinnastettaisiin perinteisiin kirjoihin. Tekniikan nopean kehityksen takia olisi varmaan paikallaan määritellä erityisellä asetuksella, mitä tiedostomuotoja ja teknisiä järjestelyjä pidettäisiin arvonlisäverolaissa tarkoitettuina alennettua verokantaa nauttivina "elektronisina kirjoina". Eräs selkeä esimerkki tällaisesta tiedostomuodosta voisi olla kalifornialaisen Adobe Systems Incorporated -yrityksen luoma Adobe Acrobat PDF-tiedostomuoto. Kyseessä on perinteistä kirjaa muistuttava kirjan graafinen tietokonetoisinto. On selvää, että esimerkiksi erilaiset peliohjelmat eivät ole "elektronisia kirjoja". Määrittelemällä tarkoin elektronisen kirjan tunnusmerkit täyttävät tiedostomuodot ja tekniset järjestelyt voidaan taata se, että alennettua verokantaa ei käytetä väärin. Nykyaikaa on se, että tällaista teknistä asetusta voidaan joutua aika ajoin päivittämään, kun uusia elektronisten kirjojen luontiohjelmistoja ja järjestelyjä syntyy.

Kari Eveli - 13. joulukuuta 1999
Kustantaja ja kirjantekijä Helsingistä

Suora sähköpostijakelu:
Kulttuuriministeri Suvi Lindén,
Ministeri valtiovarainministeriössä Suvi-Anne Siimes,
Euroopan parlamentin jäsen Heidi Hautala

Kun suljetun lähdekoodin järjestelmä ja monopolit määräävät tahdin, käyttäjät ajetaan päivittämään kalliilla

Perjantaina marraskuun 5. päivänä 1999 tuomari Thomas Penfield Jackson'in kynästä lähteneestä oikeuden päätöksestä saatiin lukea, että Microsoft oli käyttänyt monopoliasemaansa kuluttajien ja kilpailevien ohjelmistoyritysten vahingoksi. Jackson päätyi siihen, että koska on korkea kynnys päästä markkinoille, ei ole olemassa varteenotettavia vaihtoehtoja Windows-käyttöjärjestelmäohjelmistolle. Microsoft julisti, että he olisivat valmiita etsimään ratkaisun, joka olisi "oikeudenmukainen Microsoftille, USA:n hallitukselle ja ennen kaikkea oikeudenmukainen kuluttajille".

Microsoft on käytännöllisesti katsoen monopoliasemassa PC-käyttöjärjestelmissä. Microsoft on yrittänyt kovasti ja pitkään päästä monopoliksi. Microsoftilla ja Gatesilla on ollut näkemystä ja he ovat välttäneet ne sudenkuopat, joihin toiset ohjelmistovalmistajat ovat langenneet. IBM:in OS/2:n tai Apple:n Mac OS:in heikkous markkinoilla ei johdu ensisijaisesti Microsoftin tekemisistä. Nämä toiset olivat tietyn valmistajan omia ohjelmistojärjestelmiä, joilla oli selvä kytkentä saman valmistajan omiin tietokonelaitemallistoihin (IBM:n PS/2:siin ja Apple:n Mac-koneisiin). Molemmat epäonnistuivat teknisesti ja kaupallisesti sen takia, että ne olivat vielä enemmän kytköksissä tiettyyn valmistajaan. Mikäli nämä käyttöjärjestelmät olisivat olleet avoimempia ja joustavampia, molemmat olisivat voineet voittaa taistelun suosituimman pöytäkoneen käyttöjärjestelmän asemasta aiemmin. Ohjelmoijat ja käyttäjät valitsivat avoimimman käyttöjärjestelmän, mikä oli saatavana PC-koneille siihen aikaan. Tästä ei silti seuraa, että Microsoftin Windows olisi avoin käyttöjärjestelmä. Ainakin se on suljetun lähdekoodin järjestelmä.

Nykytilanne ohjelmistomarkkinoilla ei ole läheskään ihanteellinen. Käyttäjät ja kilpailevat ohjelmistovalmistajat ovat tyytymättömiä. Käyttäjät pakotetaan päivittämään sovelluksensa kalliilla aina, kun Microsoft päättää julkistaa käyttöjärjestelmäpäivityksen. Windows-käyttöjärjestelmä ei ole täydellinen. Monet käyttäjät ovat sitä mieltä, että se on kömpelösti ohjelmoitu ja tökerö kokonaisuus. Kevyempi ja vakaampi käyttöjärjestelmä sopisi heille paremmin. Onneksi on olemassa kilpailevia ohjelmistotuottajia, jotka haluaisivat päästä kilpailemaan yhteensopivista käyttöjärjestelmistä ja sovellusohjelmistoista. Näiden elämän tekee vaikeaksi se, että kaikkea teknistä tietoa ei ole saatavana Windowsista ja näihin tietoihin tehdään koko ajan muutoksia.

Useammat vaihtoehdot alentavat atk:n kokonaiskustannuksia ja parantavat atk-ratkaisuja

Ohjelmistovalmistajien kilpailutilanteen tulisi olla tasaväkisempi - niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa, sekä ympäri maailman. Ohjelmistovalmistajilla ja kiinnostuneilla harrastajilla tulisi olla pääsy sovellusten alla olevaan käyttöjärjestelmän saloihin. Syntyisi tietysti myös (esim. turvallisuus-, virus-) ongelmia, mikäli tämän kaltainen tieto olisi laajemmalti saatavilla. Tästä ehkä seuraa, että jotkut kriittiset osat käyttöjärjestelmästä täytyy pitää salaisina tulevaisuudessakin. Lahjakkaita ohjelmoijia ja jopa päteviä käyttäjä-ohjelmoijia on miten paljon tahansa. Tulisi soveltaa basaari-tyylistä ohjelmointifilosofiaa (Katso: The Cathedral and the Bazaar).

Kuluttajilla tulisi olla enemmän ja kevyempiä vaihtoehtoja. Laajan suosion saavuttanutta Windows 95-98 -tuoteperhettä voitaisiin ehkä täydentää uusilla Windows 3.x ja monitehtävöivillä DOS-versioilla. Microsoft ei ole kiinnostunut kehittämään näitä vanhempia järjestelmiä, jotka ovat yhä laajassa käytössä. Microsoft ei aktiivisesti tarjoa sovelluksia vanhempiin tekemiinsä käyttöjärjestelmiin tai pidä edes sovellustensa vanhoja versioita myynnissä. Tämä on kuluttajan pakottamista päivittämään. Myönnän sen, että monet päivittävät omasta halustaan, mutta on niitäkin, jotka haluaisivat jatkaa vanhojen hyväksi havaittujen ohjelmien käyttämistä ja haluaisivat sen lisäksi joitakin parannuksia ajan myötä. Vanhojen järjestelmien ja sovellusohjelmistojen saatavuus ja käyttökunnossa pitäminen on suuri asia, paljon isompi kuin paljon kohua herättänyt vuosituhannen vaihteen ongelma.

Suurempi avoimuus saattaisi lisätä ohjelmien vankkuutta (koska virheet tarkastettaisiin suuremmalla joukolla "ohjelmistobasaarissa"), vähentää ohjelmistojen pullistumista turhan suuriksi, alentaa atk:n kustannuksia, parantaa ohjelmistojen saatavuutta vanhempiin käyttöjärjestelmiin (päivitetyt DOS ja Win 3.x -versiot). Lyhyesti: enemmän valinnanvaraa käyttäjille.

Pitkäaikaisen tuen ja ylläpidon puute on todellinen ohjelmistojen aikapommi, ei suinkaan vuosituhanteen vaihteen ongelma.

Avoimen lähdekoodin tasoittava vaikutus

Microsoftin oikeudenkäynti on tuonut julkisuuteen sen seikan, että hallitseva käyttöjärjestelmän valmistaja pystyy säätelemään pääsyä yhteensopivien käyttöjärjestelmien ja sovellusten markkinoille. Tilanne ei olisi kovinkaan toisenlainen, mikäli IBM:n OS/2 tai Apple:n Mac OS olisi voittanut kilpailun markkinoista. Itse asiassa tilanne olisi vielä pahempi. Tällä hetkellä voit ainakin valita yhteensopivista PC-koneista. Jos IBM tai Apple olisivat saaneet tahtonsa läpi, joutuisit ostamaan täydellisen järjestelmän (siis laitteisto- ja ohjelmistoyhdistelmän) heiltä.

Tämän järkeilyn tuloksena saadaan se johtopäätös, että ei tule säädellä tai jakaa (tai tehdä jotain muuta) yhtä menestyksekästä yhtiötä, vaan kohdistaa toimet koko ohjelmistoalaan. Pelin säännöt tarvitsevat kovasti jotain sellaista, jolla olisi tasoittava vaikutus. Tehtävämme on löytää ratkaisu, joka on oikeudenmukainen kaikille asianosaisille ja lisäksi edistää alan kehitystä mahdollisimman paljon.

Miten tulisi säädellä ohjelmistoalaa säilyttäen kaikkien asianosaisten oikeutetut oikeudet?

Tarvitsemme kansainvälisen atk-tekijänoikeussopimuksen ja siihen sopeutettua vastaavaa kansallista lainsäädäntöä (Yhdysvalloissa, EU:ssa, Japanissa, jne). Yksinkertaistaen atk-tekijänoikeudet tulisi myöntää vain arkistoidulle lähdekoodille ja siitä saataville ajettaville ohjelmille ja vain rajoitetuksi ajaksi, esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi. Kaikki lähdekoodi tulisi tallettaa arkistoon. Lakimääräisen kymmenen vuoden ajanjakson jälkeen se menettäisi tekijänoikeussuojansa ja se voitaisiin julkistaa uudelleenkäytettäväksi. Miksi keksiä uudelleen, kun uudelleenkäyttö on mahdollista?

Sovelluksia tulisi suojata enemmän kuin käyttöjärjestelmää. Kaikki käyttöjärjestelmäohjelmat tulisi markkinoida ainoastaan lähdekoodina tai valmiina ajettavina tiedostoina, joihin lähdekoodi olisi saatavilla. Käyttäjillä tulisi olla mahdollisuus tehdä kaikki haluamansa ja tarvitsemansa muutokset. Tämä ei ole mitään uutta vapaan Unixin tai Linuxin maailmassa. Tätä voisi pitää käyttöjärjestelmän kohtuullisena käyttönä. On kyllä niin, että tähän sääntöön on joitakin poikkeuksia. Jotkut patentit ja liikesalaisuudet saattavat tarvita suojaa kaikkien silmiltä. On olemassa kriittisiä turvallisuusnäkökohtia. Nämä seikat tulee ottaa huomioon jollain tavalla, mutta näiden yleissäännöstä poikkeamien tulisi olla vähälukuisia ja selkeästi lainsäädännössä määriteltyjä.

Tämä merkitsisi sitä, että Microsoftin päätös sisällyttää selain käyttöjärjestelmään aiheuttaisi sen, että lain mukaan heti tuotejulkistuksen tapahtuessa selaimen tekniset yksityiskohdat tulisivat niin käyttäjien kuin kilpailijoidenkin saataville. Mikäli selainta markkinoitaisiin sovelluksena, se voitaisiin pitää kymmenen vuotta suljetun lähdekoodin muodossa, jonka jälkeen sen lähdekoodi tulisi yleiseen tietoon. Jotta tätä määräystä ei voitaisi kiertää, tulisi tarkastella itsessään ajoympäristön sisältävien ohjelmistojen tapausta, jolloin sovellus ja käyttöympäristö muodostavat erottamattoman kokonaisuuden (jotkut pelit ovat esimerkki tällaisesta). Näitä ohjelmistoja tulisi pitää käyttöjärjestelmäohjelmistoina tämän lain kannalta.

"Microsoft on valmistautumassa jo hyvinkin pian myymään ohjelmistoja palveluna" (Microsoft Waits For No One by Mary Jo Foley, ZDNet's Sm@rt Reseller). Tämän purkitetun ohjelmiston käsitteen vesittämisen estämiseksi kaikkia Internet-tyyppisiä palvelu- (tai Java- yms) sovelluksia tulisi pitää käyttöjärjestelmäohjelmistoina. Josta seuraisi se, että lähdekoodi olisi välittömästi kaikkien saatavilla.

Ohjelmistojen käyttäjien edut olisivat moninaiset. Yleisesti tunnettuun ohjelmakoodin perustuvat sovellukset muodostuisivat yhtä yleisiksi ja edullisiksi kuin lääkeaineet, joiden patenttisuoja-aika on loppunut. Kalliiden päivitysten ja pulleiden ohjelmistohökötysten aika olisi ohi. Atk-alan koko kuva muuttuisi pysyvästi. Ohjelmistojen valmistajat joutuisivat ehkä hankkimaan elantonsa päivityskonsultteina viilaten ratkaisujaan kunkin käyttäjän omia tarpeita vastaaviksi. Nämä uudet pelisäännöt kallistaisivat vaakakupit hallitsemattomia ohjelmistojättejä vastaan. Uutta luovat pienet yritykset menestyisivät jälleen kuten atk-vallankumouksen alkuaikoina.

Kari Eveli - 29. marraskuuta 1999.
Kirjoittaja on tehnyt useita kirjoja atk-asioista ja tietokoneterminologiasta
sekä on kouliintunut kielitieteilijänä, sanakirjantekijänä ja kustantajana.

Lähetä kyselyt, toiveet ja kommentit: online@lexitec.fi