Sähköiseen muotoon (joko verkkotuotteiksi tai CD-levyiksi) tuotetut sanastot ovat useimmiten painetuista tuotteista kehiteltyjä versioita, jotka ovat korkeintaan niin hyviä kuin se sanakirjamateriaali, joka on niihin siirretty. Alan ammattilaisena (olen harrastanut sanakirja-alaa jo noin kymmenvuotiaasta alkaen, tehnyt kaksikielisten sanakirjojen teorian alalta laudaturtyöni vieraiden kielten ja yleisen kielitieteen opintojen jälkeen sekä toiminut sittemmin lähes parikymmentä vuotta ammattimaisena sanakirjantekijänä) en ymmärrä tietokonelehtien innostusta näihin tuotteisiin. Toisaalta tietokonelehdistä (tai yleensä lehdistöstä) ei kannata etsiä sanakirja-alan asiantuntemusta. Lehtiarvostelijat eivät tiedä juuri mitään sanakirjoista, heillä ei yleensä ole edes lähialojen (esimerkiksi kielten ja kielitieteen) koulutusta, puhumattakaan sanakirja-alan teoreettisista perustiedoista tai käytännön työkokemuksesta. Sähköiset sanakirjat ja sanastot eivät useinkaan sisältönsä osalta yllä niitä monesti huomattavasti edullisempien ja kätevämpien painettujen sanakirjojen tasolle.

Kuluttajille tietokoneita myytäessä sanakirjoja on usein käytetty tietokonehankintojen perustelemiseksi kotikäyttöön. Tämä on kuluttajan sumutusta. Käyttökelpoisia sanakirjoja löytyy kirjamuodossa useimpiin tarpeisiin, tähän tarkoitukseen ei kallista tietokonetta tarvita.

Sähköisillä sanakirjoilla ei ole usein paljoakaan annettavaa ammattikääntäjälle: termit ovat usein väärin käännettyjä ja vastineet eivät ole todellisessa työssä käyttökelpoisia. Tämä pätee tietysti moniin painettuihin sanakirjoihinkin.

Todella masentavaa CD- ja verkkosanastoissa on tipoittainen jakelu: kirjoittamalla sanan jollain kielellä saat vastineeksi hakumoottorin hakeman vastineen jollain toisella kielellä. Joku pihtari on päättänyt näyttää vain sanan kerrallaan sen sijaan, että olisi pannut sanansa luontevasti selattavaan pötköön aakkosjärjestyksessä. Tämä tietysti helpon kopioinnin estämiseksi. Ilmaisjakelu on sanakirjankustantajille myrkkyä ja monet ovatkin panneet päänsä pensaaseen. Esimerkkejä tästä löytyy monien hyvien painettujen sanakirjojen kustantajien sivuilta verkosta. Mutta jos tälläinen tipoittainen jakelu on sanakirjojen tulevaisuus, oikea sanakirjakulttuuri on tuhoon tuomittu. Tällä tasolla sanakirjojen laadinnassa oltiin ennen vuotta 1500. Tämä monien sähköisten sanakirjojen nykytilanne on kivikautta verrattuna mihin tahansa nykyiseen paperituotteeseen.

Esimerkkinä tiedoista, joita ei painetuista sanakirjoista löydä ja joiden etsimiseksi Internet on mitä sopivin paikka, ovat vaikka Internetin itsensä tekniset termit - on turhaa hakea niitä painetuista sanastoista, koskapa niitä on runsaasti ja laadukkainakin ilmaiseksi saatavilla verkossa. Nämä ovat niitä mielenkiintoisia erikoissanastoresursseja, joita ammattikääntäjäkin tarvitsee. Linkkejä näihin löytyy tästäkin verkkopaikasta kohdasta Online, linkit. Lisäksi Internetin hakukoneiden avulla voi helposti löytää tietyn erikoisalan sanastoa sisältäviä asiakirjoja kääntäjän tarpeisiin. Tämä on verraton tiedonetsintätapa perinteisten työläiden kirjastohakujen tilalle.

Jos tietokonetta käytetään kirjoitustyöhön - ja kukapa meistä ei sitä ainakin jossain määrin siihen käyttäisi - on näppärää katsoa ja poimia sanoja tietokoneessaan toimivasta sanastosta. Usein oman tekstinkäsittelyohjelman englannin tai muun kielen synonyymitesaurus riittää. Jos tarvitsee enemmän tietoa, voi avata Internetistä Webster'in verkkotesauruksen (linkki Online, linkit-sivullamme) tai muun vastaavan CD- tai Internet-tuotteen.

Nyt kun tietokone ja tietoverkko ovat näin käteviä, miksi perinteinen oikea painettu sanakirja tai sanasto ei ole sitten mielestäni menettänyt merkitystään? Ensinnäkin oikea sanakirja on teknisesti ylivoimainen tuote: 1) aakkosellisena sen nopea selattavuus on hyvä, käyttäjä saa kokonaiskuvan hakusanoista helpommin, näkee välittömästi edeltävän hakusanan ja seuraavan hakusanan ilman hiiren näpäytyksiä; 2) paperille painettuna sen luettavuus, silmiä rasittamattomuus ja tarkkuus eli resoluutio ovat täysin ylivoimaisia parhaankin näyttöruudun ominaisuuksiin verrattuna; 3) tietokoneista riippumattomana sen käyttöikä on vuosikymmeniä eikä se ole riippuvainen sähkönsaannista tai sopivasta käyttöjärjestelmästä, puhumattakaan epäyhteensopivista käyttöjärjestelmäversioista. Tärkein seikka on kuitenkin sisältö: monet perinteiset painetut sanakirjat ovat paljon suuremmalla leksikografisella (eli sanakirjankirjoituksen) ammattitaidolla tehtyjä kuin mitkään nykyiset sähköiset versiot. KE-1.4.1998

Euroopan unionin vaikutus suomen kielen sanastoon puhuttaa ja pohdituttaa monia. Kielen vaalimisen kannalta ongelmallista on, että eri toimijoiden samoista asioista käyttämät nimitykset poikkeavat toisistaan. Eurokielisten uudismuodosteiden tärkeimpiä lähteitä ja levittäjiä ovat yhtäältä eurooppalaiset instituutiot (Euroopan komissio ja parlamentti sekä näiden käännösyksiköt ja tiedotustoimistot sekä kotimaiset poliittiset toimijat) ja toisaalta lehdistö ja sähköiset tiedotusvälineet (kansainväliset uutistoimistot ja kotimaiset kääntävät ja uutta kieltä luovat toimittajat). Näiden uusien sanojen ja sanontojen levittäjien välillä on tiettyjä suhtautumiseroja, jotka selittävät osaltaan sitä, miksi yhtenäistä käytäntöä ei aina muodostu.

Joitain käytännön esimerkkejä: EMS [= European Monetary System] on tuttu sanomalehdistä ja radio- ja tv-viestinnästä. Euroopan komission yleiskertomus (vuosittain ilmestyvä raportti EU-hallinnon työstä) käyttää tästä lyhennettä EVJ [= Euroopan valuuttajärjestelmä]. Samalla tavalla suuri yleisö tuntee EMIn [= European Monetary Institute], mutta komissio käyttää lyhennettä ERI [= Euroopan rahainstituutti]. Agenda 2000 on komission suomalaisjäsenen Herra Liikasen suussa Esityslista 2000. Parempi niin kuin vastaavan ministerin suusta eduskunnassa kuultu ääntäminen [akenda 2000]. Ongelma on myös siinä, että suomeksi mahdollisia Agenda 2000:n käännöksiä on muitakin, esimerkiksi toimenpideohjelma 2000. Sen sijaan kansainvälinen nimitys säilyttää käsitteen hahmon kielestä toiseen, mikä eittämättä vähentää muistitaakkaa ja luo yhtenäisyyttä. Tältä kannalta voimme olla tyytyväisiä, että Helsingin Sanomien ajama nimitys Euroopan liitto ei yleistynyt Euroopan unionin sijasta, vaikka HS yritti neuvoa ulkoministeriötäkin asiassa. Myös suomea taitamattomat ulkolaiset tajuavat, että Euroopan unioni on sama kuin European union. (Eestin kielessä kehitys kulkee kuitenkin kohti Euroopan liittoa, ehkä kielellisessä muistissa on vielä liiaksi Neuvosto-liitto.)

Näistä esimerkeistä voimme päätellä, että varsinainen EU-hallinto on varsin pitkälle ja melko taitavastikin suomennettua, mutta siitä kertominen lehdissä ja tiedotusvälineissä tulee jälkijunassa ja pohjautuu usein tietotoimistojen tekstien englanninkielisiin muotoihin.

Ongelmia esiintyy myös EU-hallinnon kielipolitiikassa, mutta monesti juuri liian suomentamisinnon seurauksena. Esimerkiksi etsiessäni eri instituutioiden yhteystietoja suomenkielisistä EU-julkaisuista löysin usein instituutioiden nimet vain suomeksi. Kuitenkin useimmiten suomalainenkin yhteydenottaja kirjoittaa instituutioille englanniksi tai ranskaksi eikä suomeksi. Jo sujuva postin kulku edellyttäisi kansainvälisten nimitysten esillä oloa. Suomen kielen asemalle voisi olla hyväksi, että oikeutta ottaa yhteyttä asiassaan suomeksi käytettäisiin säännönmukaisesti, mutta oman asiansa pikainen käsittely monesti vaatii luopumaan tästä. KE-maaliskuu 1998

Näitä verkkosivuja laatiessani en ole voinut olla pohtimatta sitä, miten verkon tukkoisuus ja muodissa olevat runsaasti kuvitetut sivut tasoittavat pahimman liikenteen aikana sen eron, mikä on pienellä budjetilla ja suurella rahalla toteutettujen verkkopaikkojen välillä. Hämmästyttävintä on havaita, että suuret kansainvälisesti johtavat teknologiayrityksetkään eivät hallitse sujuvan verkkoliikenteen perusasioita, niin hitaita ja toimimattomia niiden verkkosivut monesti ovat. Huomattakoon, että omat verkkokokemukseni perustuvat sentään ISDN-liittymään, miltä tämä touhu tuntuisikaan hitaiden modeemien tai antiikkisten koneiden käyttäjästä? Pitäisi miettiä, minkä takia verkkosivuja oikein rakennetaan. Ovatko sivut itsetarkoitus vai kommunikaatioväline? Jos vastaus on kommunikaatioväline, kommunikaation toimivuus olisi taattava keinolla millä hyvänsä. Muun tulisi olla tälle päämäärälle alisteista. Omat suosikkini ovat aivan yksinkertaisia tekstipitoisia sivuja. Itse olen hakenut esimerkiksi tekstipohjaisia tuotehinnastoja, jotka sitten kopioin selaimellani kovalevylle myöhempää tarkastelua varten suunnitellessani esimerkiksi komponenttihankintoja kaikessa rauhassa off-line. KE-maaliskuu 1998

Aina ei kannata pysyä linjoilla (puhelinmaksulaskurihan raksuttaa!), vaan voi siirtyä tutkimaan mielisivujaan off-line. Verkkoselaimen aloittelevakin käyttäjä osaa toivottavasti kopioida tekstin sivulta levylleen: 1) valitaan teksti Ctrl-A, 2) kopioidaan se Ctrl-C, 3) avataan jokin tekstieditori tai tekstinkäsittelyohjelma (vaikka Windows Notepad tai WordPad), 4) talletetaan teksti levylle, vaikka työpöydälle (desktop). Tämän menetelmän vikana on se, että verkkosivun eli HTML-dokumentin muotoilut katoavat. Verkkoselaimella voi myös helposti tallettaa HTML-dokumentin HTML-dokumenttina levylleen valitsemalla toiminnon talleta tiedosto toisella nimellä (File, Save As File). Tämän menetelmän ongelmana on se, että vain yksinkertaisten tekstisivujen tallettaminen onnistuu. Jos sivulla on kehyksiä, valitse hiirellä vähän tekstiä siitä kehyksestä, jonka haluat tallettaa levyllesi. Tämän jälkeen ko. kehyksessä sijaitsevan tiedoston talletus onnistuu File, Save As File-toiminnolla. Mikäli sivulla on Java-koodia tai muuta kimuranttia, täytyy ehkä tyytyä tekstin merkitsemiseen ja kopiointiin Notepadiin tai WordPadiin. Yksinkertaista HTML-dokumenttia voidaan tarkastella kaikessa rauhassa off-line (eli verkkoyhteyden katkaisun jälkeen) selaimen avulla työpöydällä kaikkine muotoiluineen (kursiivi, lihavat, eri kirjasinkoot, taulukot yms). Ainut vika tässä menetelmässä on se, että se ei tue automaattisesti mahdollisia dokumentin linkkejä, vaan ne on jokainen erikseen poimittava omalle levylleen. KE-maaliskuu 1998, täydennetty 6.4.1998

Internet Explorerin viitosversiolla, joka on tätä kirjoitettaessa beetatestausvaiheessa (joten malttia, vielä sitä ei ehkä kannata ladata koneelleen, vaikka se löytyykin Microsoftin verkkopaikasta) - voi tallettaa HTML-dokumentin kuvineen ja kaikkine muine tilpehööreineen levylleen valitsemalla toiminnon talleta tiedosto toisella nimellä (File, Save As File). Aikaisempi rajoitus, joka mahdollisti vain yksinkertaisten tekstisivujen tallettamisen on siis poistumassa.

Lisäksi Internet Explorerin viitosversio mahdollistaa sivujen pitämisen esillä off-line myös Favorites-kansion kautta. Valitsemalla päävalikosta Add Favorite -vaihtoehdon ja ruksaamalla Make Available Off-line -kohdan saat sivun tallettumaan off-line-katselua varten. Kun on painettu hiiren toisella napilla jotain sivua Favorites-palkissa, samaan tulokseen pääsee myös valitsemalla näin avautuvasta kontekstivalikosta kohta Make Available Off-line. 11.1.1999

Lähetä kyselyt, toiveet ja kommentit: online@lexitec.fi